Ääh, mä joudun taas kortisonikuurille. Kuusi päivää kortisoneja, aloitus 6 tabletilla, sen jälkeen joka päivä yksi tabletti vähemmän, eli kuudentena päivänä sitten enää yksi tabletti. Tiedän, että tulen taas käymään kuin täyteen vedetty seinäkello. Toivottavasti en mitään kovin tyhmää kortisonihumalassa innostu tekemään. Edellisellä kerralla pistin siivoten kaappeja, ja mitä ilmeisemmin heitin sitten roskiin muutaman Kivi-tuikkukupin. Ainakaan en niitä mistään ole enää löytänyt huushollistamme. Muutama muukin lasikippo on kadoksissa.
Kortisonilla yritetään saada allerginen yskäni pois. Astmalääkkeistä ei ole ollut mitään apua tällä kertaa, joten lääkäri päätti nyt kokeilla vähän järeämpää konstia. Ja kieltämättä tässä kerkesin taas tosissani pelätä, että mitä keuhkoista löytyykään, kun odottelin tuloksia keuhkokuvista. Tätäkö tää nyt on sitten loppuelämän ajan? Tulee jotain kremppaa ja ekana sitten taas pelkää, että nonni, nyt se on levinny, nyt mulla on metastaasi.
Keuhkoröntgenin lisäksi kävin taas labrassa. Hemoglobiini on 143, eli hyvä. Tulehdusarvot ok. Paastosokerit on ylärajalla, ne tarkistetaan viimeistään vuoden kuluttua uudelleen, tai tarvittaessa aikaisemminkin. Kilpirauhasarvot on ok, mutta niin niiden arvelinkin olevan, kun mulla ei muita vajaatoiminnan oireita ole kuin tämä väsymys ja uupumus. Muuten, lähes kaikille, joilla solisluukuopan imusolmukkeet säteilytetään, tulee ennemmin tai myöhemmin kilpirauhasen vajaatoimintaa. Oireista ja hoidosta kannattaa käydä lukemassa Kilpirauhasliiton sivuilta. Varsinaista syytä väsymykseeni ei siis löytynyt, mutta luonnollisestihan tämä jatkuva yskä väsyttää. Ja varmaan on ihan vaan syövän ja hoitojen jälkeistä väsymystäkin päällä. Ja kaikista kokeista, lääkärin ja ystävien vakuutteluista huolimatta pieni pelonpoikanen jossain tuolla takaraivossa taas kiusaa. Entä jos sittenkin...
Kaiken kukkuraksi mulla on nyt alkanut kipuilemaan tuon leikatun puolen käden pintahermot. Kipeitä alueita, jotka vähän kuin vaihtaisivat paikkaakin pitkin päivää. Jos käsivarsi osuu johonkin, hipaisee vaikkapa kylkeä, tuntuu kirvelevää kipua. Iho näyttää aivan normaalille, ollaan sitä tutkailtu kirkkaassa valossa ihan suurennuslasin kanssa. Rasvaaminen ei auta, eikä hieronta. Kipuilee ja kirvelee aina vaan. Plääh
Anteeks, pitää taas mennä. Meinaa tulla pissat housuun, kun yskittää niin kovasti
