sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Seulontamammografia

Täytän alkukesästä 50 vuotta, joten yhteiskunta muisti mua seulontamammografiakutsulla. Outo tunne, eihän tästä ole kuin kolmisenkymmentä vuotta, kun oli 70-luku, vai heittääkö mun laskutaito jälleen...

Olen aina ollut kaikkien seulontojen puolestapuhuja, ja olen kutsuja noudattanut tunnollisesti. Käykää tekin ihmeessä näissä seulonnoissa, saatte vastinetta verorahoillenne, ja parempi tutkia kuin hutkia. Tuntuukin tosi oudolle, kun maanantaina soittelen kutsussa olevaan numeroon ja perun tämän kertaisen tutkimuksen. Röntgensäteethän ovat vahingollisia soluille ja kun viime vuonna mammografiat on otettu ainakin kahdesti ja keuhkotkin kuvattu kertaalleen, niin paras antaa elimistölle toipumisaikaa. Enkä usko, että tilanteeni on miksikään muuttunut joulukuulta. Mutta hei, vaikka röntgensäteet saattavatkin aiheuttaa solumuutoksia, niin käykää siellä mammografiassa, kun kutsu tulee! Pelko ei ole pätevä perumisen syy...

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

3-vuotiskontrolli

Joskus tuntuu, että rintasyöpään sairastumisesta olis kulunut kauheasti aikaa. Ei se enää useinkaan mielessä pyöri, siihen yksrintasuuteen olin jo niin tottunut, ja nyt alan hyvää vauhtia tottua tuohon uuteenkin tissiin. Mutta annappa olla, kun kontrolliaika alkaa lähestyä, jo alkaa menneet pyörimään mielessä ja jännitys nousta.

Tällä kertaa en jännittänyt yhtään mammografiaa ja ultraa. Edellisestä kerrasta oli kulunut niin vähän aikaa, että olisin ollut todella yllättynyt, jos sieltä jotain olisi löytynyt. Edes uuden implanttirinnan tutkinta ei jännittänyt, ja turhaanpa olisin jännittänytkään, sillä rintaa puserrettiin minimaalisen vähän. Kyselin ja kommentoin, hoitaja ja lääkäri selostivat ja vastailivat. Vaikka lääkärillä kiire olikin, hän jaksoi näyttää ja selittää, mitä kuvissa näkyi. Oli todella mukava reissu tällä kertaa.

Seuraavana päivänä oli sydämen ultraäänitutkimus ja labrakokeet. Tuota sydämen ultraa mulle ei vielä koskaan ole tehtykään, edelliset sydämentoimintatutkimukset ovat aina olleet gammakuvauksia. Lähdin vähän liian myöhään sairaalaan, joten jouduin kävelemään todella reipasta vauhtia, ja niinpä olin hikinen, läähättävä ja kuumissani sydänkeskukseen päästyäni. Kela-kortti lukijaan, kone tarkisti tietoni, hyväksyin ne oikeiksi ja kone tulosti vuoronumeron. En ehtinyt montaakaa minuuttia paikallani istua, kun näyttöön ilmestyi vuoronumeroni ja huonenumero 20. Jessus, onks täällä näin monta tutkimushuonetta! Onneksi hoitaja tuli käytävällä vastaan, ei tarvinnut arpoa, missä huone olisi. Toisella puolella käytävää kun numerot suurenivat ja toisella pienenivät, eikä ollut mitään aavistusta, kummalta puolelta sitä omaa huonettaan etsisi.

Olin niin hikinen, että hoitaja joutui vähän kuivailemaan ihoani, jotta sai elektrodit kiinni iholle. Sitten etsittiin yhdessä hyvää kylkiasentoa sopivalla kohdalla tutkimussängyllä. Viimein olin sopivalla kohdalla, ja lääkärikin tuli siihen sitten juuri sopivasti. Tämäkin lääkäri kertoi näkymiä: "Tuossa on vasen eteinen, ja tuo vasen kammio. Täällä taas ovat oikea kammio ja eteinen. Ja tässä on näitä läppiä..." Näytössä näkyi myös tasainen sydänkäyräni. Lääkäri pisti värinäytön päälle, punaista ja sinistä leiskui sydämessäni, samalla hän kuunteli sydänääniä - kuulosti samalle kuin aikoinaan vauvaa odottaessa ultrassa. Jotain mittoja hän otti, katseli tarkkaan, mittaili, kuunteli. Sitten käännyin selälleni ja samat tutkailut ensin rintalastan päältä, alaosasta ja vieläpä kurkusta aortan mutkaakin ihmeteltiin. Olin vähintäänkin yhtä haltioitunut kuin lapsieni ultrissa aikoinaan, vaikka näytöllä ei pieniä nyrkkejä näkynytkään (onneksi :D ). Viimein lääkäri oli tutkimuksensa tehnyt, sydämeni oli kuulema hyvässä kunnossa. Hyvä, hyvä!

Sydämen ultra kesti sen verran lyhyen aikaa, että olin etuajassa labrassa. No, olipa aikaa surffailla facebookissa. Pari putkilollista verta tällä kertaa, ja sitten olinkin valmis lähtemään takaisin töihin.

Lääkäriaika oli seuraavalla, tammikuun ensimmäisellä viikolla. SOLD-tutkimukseen liittyvä kysely omista tuntemuksista terveydentilan suhteen, vaa'alle katsomaan kauheita lukemia (joulusta +3 kg, eli yhteensä ainakin 12 kg ylimääräistä rasvaa kupeilla...) ja vastailemaan lääkärin kysymyksiin. Puhtaat paperithan sieltä tuli, labroissakaan ei ollut mitään mainittavaa. Hyvä alku uudelle vuodelle, siis!