keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulutunnelmia =)

Joulu, rakkauden ja rauhan juhla! Onneksi näin on omassa kodissani, tosin aamupäivällä tuiskahdin isännällä, kun tuntui, että kaikki työt kaatuu taas mun niskaan, mutta puhumallahan siitäkin selvittiin =) Yhtä rauhallista ja seesteistä ei valitettavasti maailmalla ole, mutta onneksi kaikkia maailman murheita ei tarvitse niskassaan kantaa.

Joulua vietämmä ihan kotosalla, syödään liikaa, juodaan vähän olutta ja viiniä, isäntä saattaa ottaa lasillisen tai pari väkevämpää veljensä kanssa - lanko, yksinäinen 50 v. mies tuli taas jouluamme sulostuttamaan. Joulupukki ei enää käy, lahjat on olleet jo aamupäivästä kuusen alla odottamassa jakamista ja avaamista. Kiusataan oikein itseämme, ensin syötiin, nyt on isäntä veljensä kanssa saunassa ja meidän muidenkin pitäisi vielä saunoa, ennen kuin lahjat avataan.

Lanko käy meillä ihan liian harvoin, viimeksi kävi kesällä. Mukava kuunnella veljeksien jutustelua, lähinnä moottoripyöristä puhuvat, pohtivat, mikä olisi parhain sarja männänrenkaita, onko tuo vai tämä sylinteri parempi, kannattaisiko lohkot käyttää koneistuksessa. Nippa nappa ymmärrän heidän juttujaan.

Tämän joulun tunnelmat on paljon seesteisemmät kuin vuosi sitten. Vuosi sitten aaton aattona olin ollut onkologin vastaanotolla, kuullut, että syöpä on nyt leikattu pois, mutta hoidot tulee. Joulu meni vähän utuisissa tunnelmissa, eihän sitä uutista oikein ymmärtänyt, että syöpä olisi muka voitettu kanta. Enemmänkin pohdin tulevia hoitoja, ihmettelin milloin ne ylipäätään alkaisi ja miten ne kestäisin. Eihän tuota syövättömyyttä ymmärtänyt kuin vasta hoitojen loppuvaiheessa. Tai silloin vasta uskalsi luottaa siihen, että syöpää ei enää olisi.

Epäusko on iskenyt monta kertaa, suunnilleen joka toinen päivä. Kolottaa selkää, kolottaa kyynärpäätä, väsyttää ja vituttaa. Kaikkia kipuja kuuntelee herkällä korvalla: onko selkäsärky lihaksissa vai nikamissa??? Voiko rintasyöpä levitä kyynärniveleen??? Rintaa pistää!!! Onko tää jotain sydänperäistä??? Vittu tätä jatkuvaa kipuilua ja väsymystä!!! Kainalokin on turvoksissa ja kipeä

Nyt on kuitenkin joulu, nyt en aio tällaisia murehtia! Jos syöpä leviää, jos syöpä uusii, niin sitä itken vasta sitten! Nyt kohotan maljan tälle päivälle, tälle joululle!!! Kippis, ystävät! Elämä on ihanaa!!! Eletään nyt tätä päivää, ei murehdita eilistä, ei huolehdita huomisesta!!!

Hyvää joulua!!!

2 kommenttia:

  1. Naurattaa tuo sinun toiseksi viimeinen kappaleesi, kun itselle kävi samoin. Koski joulunpyhänä rintaan, enkä todellakaan saanut selvää, oliko siellä suklaantukkimat sepelvaltimot vai syöpä. Siitä se sitten asettui.

    Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
  2. Syöpäsiskojen kanssa ollut puhetta näistä kivuista ja kolotuksista, ja tuntuu, että me kaikki reagoidaan niihin samalla lailla: Apua! Mitä tää on, iiks! Kaipa elimistö kuitenkin vain yrittää sopeutua uuteen tilanteeseen, verisuonet, imusuonet kasvaa ja luikertelee uusia reittejään itselleen, muut kudoksot osoittaa mieltänsä näille tunkeutujille :D

    Hyvää Uutta Vuotta, Maat!

    VastaaPoista