Hyvin se meni =)

Pelkäsin onneksi ihan turhaan (jälleen kerran). Pelko aiheutti kuitenkin sen, että en viime yönä nukkunut kunnolla - ja sain tietysti päähäni, että kun ei nukuta niin voisin vaikka tutkia rintani. Ei olisi kannattanut, mähän tietysti löysin sieltä pienen pahkuran... Sellasen sentti kertaa sentti möntin, pehmeän muljuavan. Järki kyllä sanoi, että se tuskin on mitään, mutta mieli ei sitä halunut uskoa. Eipä sitten kovin mukavasti mennyt loppukaan yö, painajaisia riitti. Yhdessä vaiheessa huidoin mörköjä pois teleskooppikirveellä, onneksi se kuitenkin oli vain unta.

Kun menee ajoissa tutkimuksiin, niin saattaa hyvällä tuurilla päästä sisäänkin etuajassa. Tätä ajatusta noudatin tänäänkin ja totta tosiaan, mut kutsuttiin sisään melkein 10 minuuttia etuajassa. Kerroin röntgenhoitajalle paniikkini ja pahkurani, hän oli juuri sopivan rauhoittava, että sain itseäni koottua sen verran, että saatoimme aloittaa kuvauksen. Oikea tissi levyjen väliin, puristusta, koneen surinaa ja puristus hellitti. Jäin paikalleni odottamaan lupaa astua taaksepäin, onnistuiko kuva? Luvan saatuani astuin puoli askelta taaksepäin samalla vilkaisten rusennettua tissiäni. Jalat meinasi mennä alta, kun näin nännin päässä ruskeaa nestettä. Hätäännyin tosiaan, tässä se nyt sitten oli, siellä se taas on, syöpä, ei tuu uutta tissia. Röntgenhoitaja rauhoitteli mua, sanoi hakevansa lääkärin katsomaan vuotoa. Lääkäri tuli, valot sytytettiin ja olin oikein nähnyt, että vuoto on ruskeaa. Ei kuulema vaarallista, kirkas tai verinen vuoto olisi ollut huolestuttavaa. Loppuosa mammografiasta menikin sitten jo ilman kommervenkkejä. Sain siirtyä tutkimusvuoteelle odottamaan lääkärin paluuta tekemään ultraäänitutkimusta.

Heti tullessaan lääkäri sanoi, että mammografiakuvat olivat puhtaat. Hän kysyi, missä kohdin kyhmy on ja näytin paikan, hän hymyillen sitä kevyesti tunnusteli ja vakuutteli uudestaan, että mammografiassa ei ollut näkynyt mitään huolestuttavaa. Sitten hän alkoi ultraamaan rintaa, hitaasti, huolellisesti. Kertoi, että maitotiehyet näyttivät normaaleille, kapeille ja rauhaskudokset tasaiselle. Yhden imusolmukkeen (olettaisin sen imusolmukkeen olleen) hän bongasi kainalosta ja otti siitä kuvan talteen. Leikatun puolen alue oli äkkiä tutkittu. Siinä ultratessaan hän kertoi, että ruskea rintavuoto on yleensä hormonaalista. Mä puolestani kerroin, miksi olin niin kovasti pelästynyt vuotoa. Tästä on suunnilleen 10 vuotta aikaa, kun jälleen kerran mainitsin gynekologille vasemmassa rinnassa (siinä syöpärinnassa) olevasta karstasta ja rinnasta tulevasta vuodosta. Gynekologi oikein pelästyi ja kysyi, onko vuoto verta vai ruskeaa nestettä. Hän menetti mielenkiintonsa asiaan, kun kerroin, että vuoto on lähinnä ternimaidon kaltaista kellertävää nestettä. Tuosta muistosta johtuen oletin automaattisesti, että ruskea rintavuoto on merkki syövästä. No, opinpa tänään, että verikään ei aina tarkoita syöpää, vaan se saattaa johtua rintatulehduksesta.

Läksiäisiksi sain hyvän onnen toivotukset leikkaukseeni. Olin jälleen onneni kukkuloilla ja leijailin varmaan parikymmentä senttiä maanpinnan yläpuolella väärään bussiin. Tuli vähän pidempi kävelymatka töihin takaisin kuin oikealla bussilla olisi tullut.