Joo, ei tullut Hellusirpukalle sädehoitopneumoniaa. Antibioottikuuri loppui, yskä jatkui täysin muuttumattomana. Ei muuta kuin kännykkä käteen ja soittamaan omalle hoitajalle. Hän oli yhtä pettynyt kuin minäkin, ettei lääkkeistä ollut apua. Selitin tarkkaan antibioottien ottamiseni ja kortisonin käytön, hän kirjasi asiat ylös ja sanoi puhuvansa lääkärilleni. Soittaisivat, jos tulisi uusia ohjeita. Pitäisi kuitenkin lähteä päivystykseen, jos yskä pahenisi tai tulisi hengenahdistusta.
Lääkekuurista huolimatta olin ollut töissä ihan normaalisti. Taukoja jouduin pitämään kellon ajastamana, kortisonit veti elimistöä sen verran ylikierroksille, että yhtään ei väsyttänyt, jalat tikkas kuin singerin ompelukone. 2 tuntia töitä, tauko, 2 tuntia töitä, tauko, 2 tuntia töitä, tauko, 2 tuntia töitä. Huomattavasti parempi systeemi, kuin 2 tuntia töitä, tauko, 6 tuntia töitä, johon muutamana päivänä lipsahdin.
Yskäkään ei väsyttänyt. Köhin ja siivosin, köhin ja söin, köhin ja pyörin facebookissa ja netissä. Enää en pelännyt metastaasin mahdollisuutta, eiköhän kuvani ollut katseltu uudestaan soitettuani hoitajalle. Ja eihän siellä mitään epämääräistä näkynyt kuvien otonkaan jälkeen. Kyllä kai röntgenlääkäri olisi huomannut, jos siellä jotain epämääräistä olisi ollut! Koulussakin oli paljon niiskuttajia ja yskijöitä, varmaan flunssayskää mullakin.
Yhtenä iltapäivänä sitten havahduin siihen, että en ollut yskinyt koko päivänä. Kortisonikuuri kuitenkin jatkui edelleen, sitä ei kuulema saisi keskeyttää, vaikka flunssayskästä mitä ilmeisemmin kyse olikin. Neljän viikon urakka alkaa olla voitonpuolella, parin päivän kuluttua alkaa viimeinen "tasoitusviikko" kortisoneissa. Toivottavasti ei sitten vähään aikaan tarvita kortisoneja, vaikka huomattavasti vähemmillä ongelmilla nyt olen päässyt kuin sytostaattien aikana. Yölläkin olen saanut nukuttua, tosin unet ovat olleet tosi levottomia ja väsynyt olen ollut aamuisin (saattaa kyllä osin johtua pimeästä ja märästä marraskuustakin). Pulssiin kortisoni on vaikuttanut vasta tällä viikolla. Hengästyttää ja puuskututtaa, mutta pääsen kuitenkin mäet ylös pysähtelemättä. Liikunta on jäänyt vähille lääkekuurin aikana, polkupyörällä ajan työmatkat (n. 3 kilometriä suuntaansa lähes tasamaalla) ja töissä tuleva hyötyliikunta, vapaa-aikana ei takapuoli ole paljoakaan sohvalta noussut. Eipä kyllä ilmatkaan ole paljoa ulkoliikuntaa suosineet.
Sädepneumoniasta vielä muutama sana tähän loppuun. Aikas harvinaista se nykyään enään on, 1-5 % rintasyöpäpotilaista saa sädepneumoniitin. Oireina ovat pitkään jatkunut sitkeä kuiva yskä, hengenahdistus ja kuume. Oireet ilmaantuvat 1-6 kuukauden kuluttua sädehoidon loppumisesta. Sädepneumonia on harvinaistunut nykyaikaisten lineaarikiihdyttimien ansiosta: sädehoito pystytään paremmin kohdentamaan hoidettavalle alueelle ja annoskoot pystytään säätelemään. Lineaarikiihdytintä kallistamalla säteily pystytään kohdentamaan viistosti hoidettavalle alueelle, jolloin mahdollisimman pieni osa keuhkoista saa säteilyä. Sydänkin on paremmin turvassa säteilyltä. Aikoinaan kobolttikanuunoilla sädehoitoa annettaessa sädehoito on ollut vähän sellaista "roiskimista" sinne päin. Sädepneumonia ei parane pelkällä antibioottikuurilla kuten tavallinen keuhkokuume, vaan lisäksi tarvitaan pitkä kortisonikuuri. Sädepneumoniasta voi jäädä arpi keuhkoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti