perjantai 25. maaliskuuta 2016

Plastiikkakirurgilla

Kiirastorstaina oli aika plastiikkakirurgille, tai muovikirurgille, kuten mieheni asian ilmaisi. Olin tehnyt varmuuden vuoksi jo tunnin verran sisään töitä, jos lääkäriaika olisi vaikkapa ollut myöhässä ja kun en yhtään tiennyt, kuinka pitkään siellä menisi. Ajatus töissä viipymisestä minuuttiakaan yli työajan kiirastorstai-iltana ei innostanut yhtään.

Lääkäri kutsui mut huoneeseensa minuutilleen. Huoneessa oli myös kaksi hoitajaa, toinen tietokoneella ja toinen leikkaussalivaatteissa. Tervehdin kaikkia ja istuin tuoliin. Lääkäri kysyi, olenko omasta tahdostani päätynyt rintarekonstruktioleikkaukseen ja oli tyytyväinen myöntävään vastaukseeni. Kuulema toisenlaisiakin vastauksia on... Seuraavaksi sainkin käskyn riisua yläosan paljaaksi ja nousta seisomaan. Lääkäri katseli pienen hetken yläkehoani ja kysyi ammattiani, totesi työni olevan raskasta ja tarttui käsivarteeni nostaen sen sivulle vaakatasoon ja käänsi kyynärvarren ylöspäin niin, että käsi oli 90 asteen kulmassa käskien painamaan kyynärpäätä kohti lattiaa. Olipa outo liike, jouduin tekemaan sen vielä toistekin, jonka jälkeen lääkäri totesi: "Hyvä! Lihas toimii hienosti." Tuon lyhyen tutkimuksen jälkeen lääkäri ilmoitti tekevänsä uuden rinnan pohjan selkäkielekkeestä, sillä työni kannalta vatsakielekeleikkaus voisi aiheuttaa enemmän ongelmia. Sairaalassa joutuisin olemaan kaksi yötä ja sairauslomaa tulisi neljä viikkoa. Jonoakaan näihin tällaisiin leikkauksiin ei ole, mutta esitin toiveen, että oma leikkaukseni olisi vasta syksyllä. Se merkattiin kirjoihin ja kansiin. Sairaanhoitaja kutsuisi puheilleen, kun operaatio olisi lähempänä. Kiitos näkemiin, ja hyvää pääsiäistä!

Olipas tehokas lääkärireissu, aikaa kului vain kymmenen minuuttia. Hieman hölmistyneenä läksin töihin ja ilmoitin pomolleni lähteväni aikaisemmin töistä. Syksyä odotellessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti