Masennus

No niin, depressiodiagnoosihan sieltä sitten tuli. Juttelin työterveyslääkärin kanssa väsymyksestäni, aloitekyvyttömyydestäni, uniongelmista. Hän printtasi 3-sivuisen BDI-testin, jonka täytin. Näitä BDI-testejä on erilaisia, tässä testissä oli joka väittämässä neljä vaihtoehtoa, joista valita (netistä löysin mm. lyhyemmän testin viidellä vaihtoehdolla / väittämä). Kun olin toisen sivun puolessa välissä, tajusin, että olin siihen mennessä vastannut lähes jokaiseen kysymykseen muulla kuin ylimmällä vaihtoehdolla. Joka kysymyksen ylin vaihtoehto on se paras, se joka kertoo, että kaikki on ok. Pisteitä testistä kertyi 19, kohtalainen masennus. Lääkäri kysyi, haluanko kokeilla mielialalääkkeitä, ei ollut tainnut kuunnella alustustani ollenkaan, sillä sanoin heti alussa, että tunnen itseni masentuneeksi ja taidan tarvita mielialalääkkeet.

Lääkkeeksi lääkäri valitsi Escitalorpam-nimisen lääkkeen. Lääkepaketissa mukana oleva ohjelappu oli kilometrin mittainen ja tälläkin lääkkeellä voi olla sivuvaikutuksia. Lääke ei ole kolmiolääke, mutta apteekissa varoittivat, että se voi ensi alkuun väsyttää. Otankin sen iltaisin. Olen lääkettä nyt ottanut kolmena iltana, varsinaisia sivuvaikutuksia en ole huomannut. Väsyttääkö lääke, en osaa sanoa. Tai ehkä se vähän väsyttää, sillä en ole tällä viikolla iltavuoron jälkeen kukkunut puoleen yöhön, kuten normaalisti. Pari kolme viikkoa sitä pitää syödä, ennen kuin sen varsinaisesta vaikutuksesta pystyy sanomaan mitään. Varasin loppukuulle jo uuden ajan työterveyslääkärille. Jos lääkkeestä on apua, lääkäri kirjoittaa siitä pidemmän reseptin, mutta jos ei, niin sitten hän pohtii lääkkeen vaihtoa ja sitä, pitäisikö ottaa verikokeita (kilpirauhaskoe, sokerit).

Kilpirauhasta itsekin ensin epäilin, mutta kun mulla ei ole normaaleista kilpparin vajaatoiminnan oireista mitään muuta kuin tuo väsymys. Syöpäsiskolleni tuli kilpparin vajaatoiminta hoitojen jälkeen, kilppari oli ilmeisesti ottanut itseensä solisluukuopan imusolmukkeiden sädetyksestä. Hänellä etsitään nyt sopivaa tyroksiiniannosta. Hänellä vajaatoiminta aiheutti tolkutonta väsymystä ja nopeaa lihomista, toistakymmentä kiloa pullahti muutamassa kuukaudessa. Ja vaikka hän söi kuinka terveellisesti ja vahti jokaista ruokapalaansa, paino ei vaan alkanut laskemaan.

Diabetes oireilee yleensä sillä, että väsyttää, janottaa, kusettaa. No joo, mua väsyttää, hikoilen paljon, joten myös janottaa, ja kun juo paljon, täytyy käydä usein vessassa. Eli en oikein jaksa uskoa diabetesvaihtoehtoon rankasta sukuperimästäni huolimatta.

En ole niin alamaissa, että olisin sairausloman tarpeessa. Olen itkuherkkä ja normaalia kiukkuisempi, mutta pystyn työpaikallani menemään tarvittaessa "piiloon". Tarvitsen normaaleja rutiineja. Jos jäisin kotiin, sulkeutuisin äkkiä neljän seinän sisään. Työ pakottaa mut joka arkipäivä ihmisten ilmoille. Yritän liikkua muutoinkin kuin työmatkoilla, sillä liikunta auttaa masentunutta. Ja yritän syödä kunnon aterian päivittäin, ja yritän rajoittaa hiilihydraattien saantia. Joo, olen kontrollifriikki, ei ehkä ollenkaan hyvä juttu tällä hetkellä, mutta en oikein osaa hellittääkään ylitunnollisuudestani. Mutta ehkä siitä toisaalta on apuakin, kunhan en ala aikatauluttamaan itseäni: jaaha, kello on kohta kymmenen, nyt on tunnin lenkin aika, mars kaupunkiin ja takaisin!