maanantai 7. syyskuuta 2015

Pagetin tauti

Helposti sairastuessaan alkaa syitä siihen etsiä ja niin hurjan helposti sortuu sitten itsensä syyttelyyn, vaikka rintasyövässä sattumalla on niin suuri osuus. Itsekin aika ajoin harmittelen muutaman vuoden takaista gynekologin käyntiäni, jossa kerroin, että rinnastani tulee yhä edelleen, yli 15 vuotta synnytyksestä, ternimaitoa. Gynekologi selvästikin pelästyi ja kysyi, onko vuoto veristä tai ruskeaa. No, ei ollut, kun oli vaalean kellertävää, ihan ternimaidon näköistä. Asia jäi siihen. Olen sitten harmitellut, että en pyytänyt gynekologia rintojani siinä tutkimaan, olisin ehkä aikaisemmin diagnoosin saanut. Toisaalta, gynekologi itse menetti mielenkiinnon asiaan kuultuaan oman arvioni vuodosta. Ei tuo vuoto mitään runsasta ollut, lypsämällä sain muutaman pisaran esiin, mutta nännin pää oli kyllä usein karstassa, mitä aina saunassa ja suihkussa nypin nännin poimuista irti. Nänni oli myös herkempi kuin toinen nänni, esim. en pystynyt käyttämään pitsirintsikoita, koska nänni hiertyi niin araksi.

Miksi asia jälkikäteen on niin usein vaivannut? Pyysin aikoinaan hoitajaltani kopion patologin lausunnosta ja sielläpä lukikin, että rinnassani oli myös Pagetin tautia. Kotona googlasin (myös) tuon ja luin, että 90 %:ssa Pagetin tauti liittyy rintasyöpään. Terveyskirjastossa Pagetin taudin oireiksi kerrotaan (suora lainaus): "Toiseen nänniin tulee karheutta, punoitusta ja hilseilyä. Muutos leviää viikkojen ja kuukausien kuluessa tarkkarajaisena nännin ympärillä olevaan nännipihaan, harvoin sen ulkopuolelle. Ihottuma voi kutista, poltella tai pistellä. Rinnasta tulee usein ruskehtavaa eritettä, joka värjää rintaliivin. Hydrokortisoni- ja muut kortisonivoiteet eivät paranna eivätkä juuri edes lievitä oireita." Kuulostipa tutulle, vaikka oma nännini ei ollutkaan varsinaisesti punainen ja karhea, hilseilevä kylläkin...

Olen ennenkin todennut, että turha itkeä, kun maito on jo maassa. En tuolloin viitisen vuotta sitten tiennyt mitään Pagetin taudista, joten en ymmärtänyt "ternimaidon" olevan merkki jostain vakavammasta, varsinkin kun kaikki muut klassiset rintasyövän merkit (kyhmy, ihon värimuutos, nännin tai ihon sisäänvetäytyminen, rinnan asennon muutos, ihottuma tai haavauma, joka ei parane) puuttuivat. Ja koska uskon, että kaikki tapahtuu ajallaan ja kaikella on joku tarkoitus, vaikka sitä ei aina juuri sillä hetkellä ymmärtäisikään, niin sen olen nyt käsittänyt, että olen ollut henkisesti paljon valmiimpi sairastamaan rintasyövän nyt kuin viitisen vuotta sitten. Tuo tarkoitusosio on mulla vielä työn alla, meinaan, että onko sairastumisellani ollut muuta tarkoitusta kuin hidastaa hetkeksi tahtia ja keskittyä omaan itseeni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti