Työterveystarkastus

Jännitin hieman etukäteen työterveystarkastusta, en niinkään kaikkien kysymyksien takia, vaan koska mulla meni työkykytarkastuksessa töihin palattuani hieman sukset ristiin työterveyshoitajamme kanssa. Hän kun ei millään malttanut kuunnella mua loppuun, kun yritin selittää hänelle antiestrogeeni- ja aromataasinestäjälääkitysten eroa, ei ymmärtänyt, miksi laihdutin ja miksi olin muuttanut ruokavaliotani niin paljon terveellisemmäksi. Kumma nainen, kerrankin asiakas, joka halusi parantaa elintapojaan, niin hänellepä se ei sitten kelvannutkaan o.O

Terveystarkastusaikani oli heti kohta hoitajan tauon jälkeen. Hoitaja tuli hyvin kettuuntuneen näköisenä pitkin käytävää, nyökkäsi tervehdyksen, käänsi selkänsä minulle ja kutsui sisään selkä minuun päin. Lupaavasti alkoi siis... Ajattelin kuitenkin olla mahdollisimman ystävällinen, yrittäisin tosissani olla avoin ja pitää ääneni tasaisena. Myönnän, että en enää ole kovin kiltti asiakas, olen oppinut vaatimaan ja pitämään puoleni...

Yllätyksekseni terveystarkastus menikin ihan mukavasti jutustellen. Sain kehuja ruokavaliostani, elämäntavoistani ja kaventuneesta vyötäröstä (-7 cm puolessatoista vuodessa). Henkisestä jaksamisestani puhuimme myös, hän suositteli mulle luettavaksi Onnen taidot -kirjaa. Kerroin kipeiden asioiden läpikäymisestäni kirjoittamalla, hänkin piti sitä hyvänä tapana. Terveystarkastuksen lopuksi sain laboratoriolähetteen ja soittoajan parin viikon päähän.

Varasin labra-ajan netin kautta, näppärää kun pääsi itse valitsemaan mieleisen laboratorion kaikista terveysasemista ja -klinikoista (ja sairaaloiden labroista). Sain mukavasti aamuajankin, 12 tunnin paasto on vähän siedettävämpi, kun ei tarvitse töissä olla ennen labraan menoa. Olen sen verran kahviaddikti, että tuppaan saamaan päänsäryn, jos en saa aamukahviani. Kolme putkiloa verta menetin, otettiin paastosokeri, kolesterolit ja pieni verenkuva.

Viime perjantaina terkka sitten soitti labratuloksista. Hemoglobiini on kovasti kipuamassa taas ylilukemiin, on noussut jo 154:ään. Mun "normaali" hemppani kun on ollut 160-170, niin vaikuttaisi, että niihin lukemiin taas pikkuhiljaa päädyn. Kolesterolini eivät ikinä ole olleet näin hyvät yhdessäkään mittauksessa: kokonaiskolesteroli 4,8 (suositus <5), HDL-kolesteroli 2,39 (>1), LDL-kolestero, 2,3 (<3) ja triglyseridit 1,07 (<1,7). Mutta mutta... Paastosokeri olikin kivunnut jo 7,4:ään syksyn 6:sta. Terkka lupasi selvitellä samana päivänä työterveysaseman diabeteshoitopolusta, miten asian kanssa edetään.

Yksi yli 7:n paastosokeritulos ei tarkoita vielä sokeritautia. Jos olisin verikokeissa käynyt terveyskeskuksen kautta, olisin joutunut uuteen verikokeeseen, ja jos senkin tulos olisi ollut yli 7, olisin saanut ajan diabeteshoitajalle. Epätietoisena jäin odottelemaan, mitä tuleman pitää.

Terkka soitti iltapäivällä ja kertoi, että heidän käytäntönsä mukaan pääsen heti heidän diabeteshoitajalleen. "Jos paastosokeri on kerrankin yli 6,4:n, varataan aika diabeteshoitajalle, koska kakkostyypin diabeteksen ensihoitona on ruokavalio", terkka kertoi. Hyvä juttu, sopii mulle kyllä! Vaikka olenkin saanut painoa alas ja kolesterolit ja verenpaineet kuriin elämäntapamuutoksellani, tiedän, että ruokavaliossani on vielä pientä viilaamista. Ja totta puhuen liikkuminenkin on taas maistunut niin puulle, niin puulle. Saisikohan tästä nyt uutta potkua lenkkeilyyn?

Mieltä kyllä meinasi vetää matalaksi ajatus uudesta sairaudesta näin pian syövän jälkeen. Mutta kyllä tästäkin taas noustaan! Diabeteshoitajaa menen tapaamaan maaliskuun lopulla, eihän tässä mistään hengenhädästä kuitenkaan ole kyse. Ja hivenen olen suunnitellut ravitsemusterapeutinkin juttusilla käyväni.