perjantai 31. heinäkuuta 2015

Kesäkuulumisia

Kesä on ollut viileä ja sateinen, mutta eipä ole kamalasti haitannut. Helteestä en ole koskaan pitänyt, sillä saan siitä päänsärkyä. Kieltämättä välistä on harmittanut, kun on jotain ulkopuuhaa suunnitellut ja sitten on tullut sade, mutta parhainta tässä kesässä kuitenkin on ollut, että olen jaksanut tehdä yhtä sun toista. Olen pessyt mattoja, käynyt mustikassa, tehnyt kotona sellaisia kotitöitä, joita olen aina siirtänyt vain sen takia, että en ole jaksanut. Itse asiassa vasta nyt, kun energiavarat alkavat palautumaan, olen tajunnut kuinka voimaton ja väsynyt olen ollutkaan ennen syöpäleikkausta ja -hoitoja.

Lihasheikkouskin alkaa olla muisto vaan. Siihen auttoi aika ja magnesium. Uimaan en ole päässyt, järvet ovat aivan liian kylmiä mulle ja uimahalli, jossa talvella kävin uimassa, on remontissa. Piti siis keksiä uusi liikuntamuoto, jotten ihan juurtuisi sohvaan kiinni. Tällä viikolla aloitin kuntosaliharjoittelun pienellä kuntosalilla, jolla käy lähinnä keski-ikäisiä ja vanhempia naisia. Sain hyvän perusteellisen opastuksen laitteisiin, parilla laitteella alennettiin painoja, jotta ylipäätänsä pystyn liikkeet tekemään (selkälihaslaitteessa en jaksanut selkää ojentaa suoraksi) ja jottei leikatun puolen käsi alkaisi turpoamaan. Alkukesän perussiivouksia koululla jännitin jonkisen verran, paljon nostoja ja huomattavasti raskaampaa työtä kuin normaalisti, mutta sopivasti tauottaen työtä selvisin ilman lymfaturvotuksia. Nyt salilla täytyy muistaa sama: vähän kerrallaan kohti hyviä tuloksia. Pihinä ihmisenä otin tietenkin vuoden jäsenyyden salille, koska se on halvempi kuin kuukausikortti. Ja itseni tuntien sitoudun paremmin käymään salilla, kun kuukausimaksu menee suoraan tililtä e-laskuna. Saisi keskivartalon lihakset kuntoon, niin jos nuo selkäsäryt helpottaisi.

Sytokiharat alkavat selvästikin osoittaa suoristumisen merkkejä. Tai siis eihän nuo päässä olevat kiharat ole yhtään suoristuneet, mutta uusi hius kasvaa mielestäni kihartumatta. Täytyisikin soitella kampaajalle aikaa, pitäisi leikkauttaa vähän muotoa tähän kuontaloon.

Syksyä kohden mennään, kesälomaa mulla on enää viikko jäljellä ja sitten ihan pian alkaakin jo syyslukukausi koululaisilla. Meitä on kotosalla enää kolme, nuorimmainen lähti vähän yllättäen armeijaan puolta vuotta ennen määrättyä palvelukseenastumisaikaansa. Ehdin totutella tässä poikasen kotipesästä lentoon. Armeijasta tuntuu nykyään pääsevän lomille joka viikonloppu, mutta opiskelupaikkakunnalta poju tuskin vähän väliä kotiin huristelee, välimatkaa kun on useampi 100 kilometriä. Vaikka yliopisto, johon poika pääsi, ei ollutkaan hänen ykköshakutoiveensa, niin tyytyväisiä olemme kaikki opiskelupaikasta. Ai niin, hän lähtee fysiikkaa opiskelemaan.

Vanhemmankin pojan työt jatkuvat tehtaan kesäseisokin jälkeen, vaikka ensin olivatkin ilmoittaneet, ettei työsuhde jatkuisi. Vuokratyöntekijänä olo ei ole helppoa, koko ajan saa olla varpaillaan, kuinka kauan asiakas työtä tarvitsee. Ja palkkakin voisi olla vähän parempi, sillä ei tuollaisella palkalla vuokria, sähkö-, vesi- ym. pakollisia kuluja makseltaisi, saatika säästettäisi pahan päivän varalle. Onneksi ei poika vielä ole hingunnut omilleen muuttamisesta, onhan tässä talossa tilaa hänellekin. Ja juttuseuraa ja apua meille "vanhuksille".

Puhuin jo selkäkivuistani tuossa aikaisemmin. Lihaksiin kivun olen paikallistanut, joten en siitä ole erityisemmin huolissani ollut. Keskivartalon lihakset on niin onnettomassa kunnossa sairausloman jäljiltä, että melkein hävettää. Sen sijaan aina välistä hieman mietityttää vasemmassa kyljessä tuntuva kipu. Perna osoittelee siis aika ajoin mieltänsä. Seurailen tilannetta, jos kipuilu lisääntyy tai tiheentyy (kipu ei siis ole jokapäiväistä!), täytyy soitella sairaalaan ja kysyä heidän mielipidettään asiasta. Pieniä viitteitä paniikkihäiriökohtauksista on aika ajoin ollut, yrittääkö jostain takavasemmalta pelko iskeä kimppuun. Paljon on vielä käsittelemättä ja funtsimatta, mutta kaikki aikanaan. Luottamus tulevaan on kuitenkin saanut kovan kolauksen. Syöpä ei enää pelota, mutta kuitenkin koko ajan odotan jotain taphtuvaksi. Välillä oli jo paremmin...