torstai 29. tammikuuta 2015

D tuli meille, toivottavasti vain kylään

Olen ollut enemmän tai vähemmän alakuloinen jo parisen vuotta, ellen pidempäänkin. Olen aina tuntenut vahvasti, mennyt ilosta itkuun ja itkusta nauruun. Sydän on ollut usein syrjällään huolesta. Elämä ei ole ollut huoletonta ennen syöpääkään ja moni koettu asia on jäänyt "pureskelematta", olen vain haudannut ne jonnekin taka-alalle. Nyt nämä vanhat, käsittelemättömät asiat alkavat nostaa päätään. Ja samaan aikaan hermoilen tulevaa vuosikontrolliani. Pääkoppa on niin täynnä kaikkea, ei pysty enää kaikkea käsittelemään, pistämään palikoita järjestykseen. Itkettää päivittäin, en edes tiedä mitä itken. Alakuloni on kääntymässä, tai varmaankin on jo kääntynyt D:ksi, depressioksi. En osaa oikein tarttua mihinkään hommaan, mutta eilen sentään tajusin, että nyt täytyy saada ulkopuolista apua, ei tämä odottamalla parane, kun on huonommaksi mennyt koko ajan. Sain tälle päivälle ajan työterveyshoitajallemme, lähden kohta hänen vastaanotolleen. Katsotaan nyt, mitä se tapaaminen tuo tullessaan.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Kun oikein rautalangasta väännetään...

Kun oikein rautalangasta väännetään, niin Hellusirpukkakin alkaa ymmärtämään. Vielä on muutama viikko odotettavana mammografiaa ja ultraääntä. Pientä vääntöä oli hoitajan kanssa, että onko mulle viime vuonna tehty mammografiaa vaiko eikö, mammografia kun tehdään kerran vuoteen. No, uskoihan se hoitajakin sitten, että mulle ei ole viime vuonna tehty mammoa. Viime vuonna oli oikean rinnan magneettikuvauksessa, suunniteltu puolen vuoden kontrolli sen takia, että ennen leikkausta olleessa MRI:ssä, uusintamammossa ja -ultrassa oikeassakin rinnassa näkyi jotain epämääräistä. Tämä magneettikuvaus on kuitenkin mielestäni sotkenut mammografia-aikatauluni, mutta kuitenkin on tärkeintä, että sinne pääsen. MRI:ssä oli kuitenkin selvinnyt, että poisleikatun rinnan alueella ei näy mitään epämääräistä syöpään viittaavaa *peukku ja hymiö*

Jo viime lääkärireissulla mun piti valittaa vasenta, leikatun puolen, kainaloa. Se on ollut nyt toista kuukautta kipeä. Tunnustelemalla en löydä sieltä mitään, mutta eipä yksikään lääkärikään löytänyt ennen leikkausta niitä syövästä turvonneita imusolmukkeita. Viime lääkärireissulla päähuomio oli kuitenkin siinä kovassa yskässäni, unohdin kainalon kokonaan. Kipu ei ole niin kovaa, että särkylääkettä pitäisi ottaa. Tunnustelemalla löytyy pari kipeää kohtaa, mielestäni ne eivät ole lihaksien kiinnityskohdissa. Vasen käsikin on kumman kalvakka, vahamainen. Kävellessä ei kylläkään ole tullut sormiin turvotusongelmia, niistä kärsin parisen vuotta ennen syöpäleikkausta. Vähän pidempi kävelylenkki ja sormet alkoivat turpoamaan, sitä ihmeteltiin yhdessä isännän kanssa, mutta eipä kummallekaan tullut mieleen, että sen takana saattaisi olla jotain vakavampaakin.

No joo, nyt täytyy unohtaa tämä juttu muutamaksi viikoksi ja koettaa nauttia sydäntalvesta. Tämän päivän Herceptin-tiputus meni hyvin. Nyt on hieman uupunut olo, mutta ei huolta, olen sairauslomalla tämän päivän. Tässä vois kohta ottaa vaikkapa päiväunet =)

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Odottavan aika on pitkä

Odottavan aika on pitkä, jälleen kerran olen sen saanut huomata. Vahtaan joka päivä postin tuloa. Jos en itse pääse postia laatikolta hakemaan, kysyn ensimmäisenä, oliko mulle mitään. Odotan kirjettä sairaalasta. Kirjeessä pitäisi olla kutsu 1-vuotiskontrolliin. Mammografia- ja ultraääniajat, labra-aika, syöpälääkärin aika. Joka päivä arvon mielessäni, että soitanko hoitajalleni ja kysyn kontrollista, joka päivä päädyn siihen tulokseen, että odotan ensi viikkoa ja Herceptin-tiputustani, kysyn vasta sitten.

Normaalisti vuosikontrolli on noin vuoden päästä leikkauksesta, mutta koska olen mukana tuossa Herceptin SOLD-tutkimuksessa, niin mun vuosikontrolli onkin noin vuoden päästä Herceptin-hoidon alkamisesta. Kolmas päivä tuli vuosi täyteen, eli nyt alkaisi kontrolli olla ajankohtainen. Tutkimukseen liittyen saan vähän ekstraa kontrollissa. Täällä kun ei yleensä oteta verikokeita, ainoastaan mammografia ja ultraäänitutkimukset tehdään, sekä onkologi palpoi leikkausalueen, rinnan/-t ja kainalot. Tutkimuksessa mukana oleville tehdään kuitenkin "erittäin laajat" verikokeet, mutta rintasyöpämarkkeria CA15-3:a niihin ei kuulema sisälly. Mitä kaikkea verikokeissa tutkitaan, en ole kysynyt, eiköhän tuo sitten aikanaan selviä.

Pientä paniikkia meinaa kuitenkin aika ajoin mieleen tulla. Onko mun kirjeeni hävinnyt jonnekin postin lajittelukeskuksen syövereihin? Tai onko peräti silpoutunut lajittelukoneessa? Kutsu tulee myöhässä: "Iiks! mun mammo ja ultra on ollut eilen! ja kutsu tuli vasta nyt!" Tai sitten kuvittelen, että röntgenosastolla on pistetty papereihini merkintä "ei tule mammografiaan" tms., Mullehan tarjottiin marraskuulle kontrolliaikaa, mutta kun lähete sinne oli kirurgian puolelta, ei syöpäpolilta, en aikaa suostunut vastaan ottamaan. Selitin kyllä soittajalle tilanteen ja hän lupasi ottaa yhteyttä syöpäpolille. Hoitajallenikin kerroin tuosta puhelusta, hän sanoi, että olin toiminut aivan oikein. Mutta mutta...

Ehkä mä soitan hoitajalleni tänään... tai huomenna