Joskus sitä vaan on huono tuuri. Ja sitten kun on vielä niin tyhmä, ettei tajua asiaa ajoissa. Mulla oli viimeisen CEF:in jälkeen heti seuraavana aamuna sädehoidon suunnittelu ja TT-kuvaus... Voi yrjö! Kun olis ajoissa tuonkin huomannut, olisin voinut siirrättää seuraavan päivän aikaa, mutta vähän myöhäistä se silloin aamulla oli. Eli ei auttanut itku markkinoilla, pakko oli raahautua sairaalaan.
Paljon ei muistiin tästä reissusta ole jäänyt. TT-kuvaustila oli hämärä, kone hurisi omiaan. Jotain lankoja taisivat teippailla iholleni. Ja kun kuvat oli otettu, vuorossa oli elämäni ensimmäiset tatuoinnit. Olen aina ollut utelias näkemään, mitä mulle tehdään, katselen neulan pistot ja refleksien kokeilut yms. (jos olis peili, niin katselisin varmaan gynekologinkin touhuja), mutta tatuointia en pystynyt katsomaan. Ennen tatuointia kysyin tatuoivalta mieshoitajalta, millaiset tatuoinnit hän tekee. Sanoi tyytyvänsä pieniin pisteisiin, kun ei taito kuulema riitä parempaan. Nätisti tatuoi, mutta voi jessus, että toi terveen tissin kylkeen tehty tiplu sattui! Ei kiitos, mun tatuoinnit oli tässä!
Tatuoinnin jälkeen juteltiin pukeutumishuoneessa hoitajan kanssa. Hän antoi ohjeita tuleviin sädehoitoihin: varo aurinkoa, suojaa iho kankaalla. Ei rasvoja, ainoastaan perjantai-iltana ja lauantaina saa käyttää Bepanthenia. Ei uintia kloorivedessä, kuivattaa. Ei uintia järvissä, jos vesi likaista tai jos iho rikkoontuu. Ei saippuaa, deodoranttia, hajuvesiä. Ei hankaavia pesimiä. Ei hankaavia vaatteita. Ei kuumaa saunaa, ei kylpytynnyriä. Ei alkoholia. Tylsä 5 viikkoinen tiedossa siis. Ja tuon kaiken edellä luetellun oli jo onkologi selittänyt. Sain ohjeet vielä kirjallisina tavailtavaksi kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti