Viikko ekan sytohoidon jälkeen iski krapula. Päätä särki vietävästi, särkylääkkeet ei auttaneet (jouduin niitä edelleen syömään Neulasta-kipuihin). Tunnistin päänsäryn syyksi unenpuutteen, olin monena yönä peräkkäin nukkunut vain 2-3 tuntia. Iltaisin ei meinannut uni tulla, ostin melatoniinia, mutta siitäkään ei ollut apuja. Yöllä heräsin 2-3:n aikaan enkä enää saanut unta. Lueskelin, väsyin torkahtamispisteeseen, pistin kirjan pois ja sammutin valon vain todetakseni, että enääpä ei nukutakaan. Muutaman silmäyksen sain nukuttua valo päällä, mutta sitten päällä oleva valo herätti. Unilääkkeitä olisin tarvinnut, mutta energiaa lääkärille soittoon ei meinannut löytyä. Lopulta jaksoin soittaa hoitajalleni kysyäkseni, onko jotain rajoituksia unilääkkeiden suhteen. Hänpä komensikin mut terkkakeskuksen sijaan sairaalan ensiapuun, sanoi kirjoittavansa muutaman rivin sinne.
Siispä sairaalaan, mars. Vastaanotossa muutama flunssaisen oloinen ihminen, itkevä pikkukakara, oma vuoro onneksi pian. Suoraan labrahuoneeseen, otetaan verikokeet. Sen jälkeen värijuovaa seuraten tyhjään odotustilaan. Kohta tulee hoitaja, ottaa paperini, vie yksityishuoneeseen. Oho, saan erityiskohtelua sytostaattihoidon takia! Saan muovipurkin, lääkäri haluaa kuulema myös virtsakokeen. Hoitaja mittaa verenpaineen ja happisaturaation, ottaa sydänfilmin. Laittaa käteen kanyylin, lääkäri haluaa otattaa päästäni varjoainekuvan. Sitten saan kulkuohjeet röntgeniin, hoitaja kysyy, jaksanko kävellä, vai hakeeko hän pyörätuolin ja vie sillä. Höh, totta kai jaksan kävellä! Röntgenissä kuvataan pään lisäksi myös keuhkot.
Ja sitten alkaa taas odottelu. Odottelen, odottelen, odottelen. Nälkäkin jo tulee. Hipsuttelen tuloaulaan katsomaan, millaisia automaatteja siellä on. Toivottavasti joku toimisi kännykällä, mulla ei ole kuin 10 seteli lompakossa. Ei toimi yksikään automaatti kännykällä, mutta välipala-automaattiin käy myös setelit. Ostan siitä tonnikalasalaatin, saan rikottua kymppini. Toisesta automaatista ostan mustikkakeittomukillisen. Huoneessani huomaan, ettei salaatissa olekaan haarukkaa, revin päällyspahvista suikaleen ja ahmin salaatin sen avulla. Mustikkakeitto osoittautuu sokerittomaksi light-versioksi, eli siitä ei paljoa energiaa heru.
Hoitaja tulee jossain vaiheessa laittamaan ravintoainetipan käteeni. Valittelee, ettei kaikkia tuloksia ole vielä tullut, mutta että lääkäri kyllä tulee heti tulokset katsottuaan. Lääkäri tuleekin kohta tipan laiton jälkeen, kertoo, ettei aivokuvista löytynyt etäpesäkkeitä (hyvä juttu, vaikka etäpesäkkeitä en ollut edes osannut ajatellakaan). Yritän selittää, että päänsärky johtuu unettomuudesta, samanlaista oli aikoinaan, kun pojat oli ihan pieniä ja herättelivät öisin, mutta lääkäri ei kuuntele. Koska kaikki muutkin kokeet ovat ok, hän arvioi päänsäryn syyksi jännitysniskan ja kyllähän hän onnistuukin näppinsä runttaamaan kipeään kohtaan - toisaalta olen Neulasta-kivuista ja päänsäryistä kireä kuin viulunkieli, ei mikään ihme jos niska on vähän jumissa. Kotiudun sairaalasta 7 tunnin jälkeen 3 Diapam-tabletin kanssa... Eikä mulla ole vieläkään niitä unilääkkeitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti