Olin edellisellä lääkärireissulla saanut myös ajan sydämen pumppaustoiminnan gammakuvaukseen, jonka tuloksesta riippuisi tutkimukseen pääsy. Tutkimus ei ollut läheskään niin paha kuin luustokarttakuvaus, hiljaisempikin kaiken kaikkiaan. Eikä vienyt niin kauaa aikaakaan. Juttelin tutkimuksen jälkeen hoitajan kanssa niitä näitä rintasyövästä hänen vaihtaessaan lakanoita tutkimuspedille, sitten toivottelin hyvät joulut ja lähdin pois. Käytävällä aloin miettimään, että teinköhän mokan olettaessani hänen tietävän, että mulla on rintasyöpä ja saman tien aloin hihittelemään itsekseni. Tutkimuksessä näet ollaan yläosa paljaana, ehkäpä hän huomasi toisen rintani puuttumisen...
Joulun aikaan oli aika perehtyä saamiini oppaisiin ja Herceptin-tutkimuspapereihin. Luetutin tutkimuspaperit ohjeiden mukaisesti myös isännällä ja juttelin tutkimuksen sisällöstä myös poikiemme kanssa. Pidimme kaikki tutkimukseen osallistumista ihan hyödyllisenä asiana. Selitin parhaan taitoni mukaan asioita vanhemmilleni, siskolleni, anopille. Hyvämuistisena toistelin lääkärin ja hoitajan lauseita ja vaikutin hyvin fiksulle.
Uudenvuoden aattona kävelin reippaasti sairaalaan toivoen, että toinen syöpälääkäri olisi mukavampi kuin ensimmäinen. Nyt osasin mennä odottelemaan pitkän käytävän tuoleille. Kohta lääkäri tuli huikkaamaan mut sisään, kävelin hänen perässään vastaanottohuoneeseen. Kaivoin käsilaukustani tutkimuspaperit ja annoin ne lääkärille. Jännitin kovasti sydäntutkimuksen tulosta, mutta kuulin, että tulos oli 62 % ja kaikki yli 50 on normaalia. Pääsisin tutkimukseen mukaan! Lääkäri selosti tutkimusta, varmisti, että olin ymmärtänyt lukemani, selitti uudelleen oikeastaan kaiken, mitä olin papereista lukenut. Sitten aloimme allekirjoittamaan papereita. Uusi palpointi, keuhkojen kuuntelu ja sitten kaikki olikin ohi. Lääkäri kysyi, olinko tavannut hoitajaa. Kun hän kuuli, että en ollut tavannut, hän näytti vähän yllättyneelle, mutta tuumasi sitten, että tapaan hänet varmaan myöhemmin ja aika sytostaattihoitoihin tulee sitten aikanaan kotiin. Hyvää uutta vuotta ja näkemiin!
Kotimatkalla soitin ensin uutiset äidille, sitten piti soittaa isännälle, siskolle ja tukihenkilölle. Kotona vasta tajusin, että joudun odottamaan sytostaattihoitokutsua postista. Mikä pettymys! Päivitin facebookkiinkin pettyneenä: "Jos tässä nyt tekisi pientä tilintekoa kuluneesta vuodesta, kun uudenvuoden lupauksia ei meinaa (tänäkään) vuonna tehdä, enkä varsinaisesti juhli vuodenvaihtumista - ei oikein tunnu juhlinnan paikalle nyt, kun tämä sama paska jatkuu vielä puoli vuotta " Mieli oli todella maassa, tuntui etten pääse ikinä hoitoihin.
Sitten soi puhelin, outo numero! Vastasin virallisesti koko nimelläni ja siellä olikin syöpähoitaja! Hän oli yrittänyt tavoitella mua useampaankin kertaan, mutta numero oli koko ajan varattuna. Kuulin, että mun olisi pitänyt käydä lääkärin jälkeen ensin häntä tapaamassa - lääkäri kysyi asiaa väärässä aikamuodossa, selitän tämän kohta tarkemmin - ja sen jälkeen laboratoriossa verikokeissa, sillä sytostaattihoitoni alkaisi perjantaina 3.1.2014 ja ennen sitä pitäisi ottaa laboratoriokokeet, jotta nähtäisiin, että voin ylipäätään saada solunsalpaajia! Kello oli jo niin paljon, että labraan oli turha enää lähteä, joten hän pyysi mua menemään heti torstaiaamusta labraan, hän laittaisi sinne avoimen lähetteen. Päivä kirkastui kertaheitolla, nyt oli jotain, mitä voisi juhlistaa illalla!!! Ihanaa!!!
Uuttavuotta juhlimme kylpytynnyrissä parin kaverin kanssa. Järkytin toista kaveria kertomalla, että syöpälääkärini ei ole suomalainen. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että mun pitäisi pyytää saada käydä toisella lääkärillä. No, hänen mielipiteensä jätän täysin omaan arvoonsa, sillä sen verran olen lääkäreitä elämäni aikana tavannut, että tiedän, ettei suomalainen ja hyvä välttämättä kulje käsi kädessä. Mutta tästä ulkomaalaisuudesta johtui tämä pieni sekaannus vastaanotolla. Lääkäri kysyi menneessä aikamuodossa hoitajan tapaamisesta, kun hänen piti kysyä sitä nyky-/tulevassa muodossa. No, onneksi tästä pikku episodista huolimatta kaikki päättyi hyvin. Hän puhuu vähän hoono soomi -murteella, mutta ymmärrän häntä hyvin ja uskallan tarvittaessa kysyä tarkennusta - ekalta onkologilta en olisi saanut kysyttyä mitään. Eli lääkärin vaihtuminen oli ihan positiivinen juttu! Mutta takaisin uudenvuoden juhlintaan. Pojat hörppivät olutta, mä join kivennäisvettä. Puolen yön aikaan kilistelimme oluttölkeillä ja mehulasilla =) Eihän tämä ensimmäinen vuodenvaihde ollut, kun olin selvinpäin, mutta nyt nautin siitä täysin rinnoin: Uusi, parempi vuosi 2014 oli alkamassa!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti