Odottavan aika on helvetin pitkä ja pinna lyhyt. Kun aluksi tuntui, että kaikki sujuu kuin tanssi, niin nyt sitten vain odoteltiin ja odoteltiin ja odoteltiin. Leikkausaikaa ei kuulunut, ei näkynyt. Olin saanut kirran polilta puhelinnumeron, ja viimein tartuin puhelimeen ja aloin kyselemään leikkaukseni perään. Kyllä mä ihan oikeasti oletin, että leikkausaika tulisi muutamassa viikossa kuten kirurgi ja hoitajat sanoi. Tuntui, että sairaalassa leikitään mun hengellä venäläistä rulettia. Syöpähän ehtii levitä vaikka mihin, kun ei jo leikata!!! Soittamisesta ei tainnut olla mitään hyötyä, ei sitä leikkausaikaa sittenkään alkanut kuulua. Voi paska! Mä aloin olla lähinnä hermoraunio. Työt oli pitäneet mua kasassa diagnoosin jälkeen, mutta syyskuun lopussa alkoi tuntua, että mä jätän vielä jotain tärkeää tekemättä, kun ajatukset ei pysy koossa. Jäin sairauslomalle lokakuun alussa. Halusin ulkoilla, kerätä voimia tulevaa leikkausta varten, shoppailla, hemmotella itseäni. Tehdä sitä, mitä hoitajat kirran polilla suosittelivat tekemään. Sairauslomalle jäänti helpotti vähän oloa, jäi yksi stressi pois. Nyt saattoi alkaa stressaamaan tosissaan tulevaa.
Vatsa oli kipeä, varsinkin oikea kylki. Oksetti. Ei ollut ruokahalua. Kun söi, niin muutaman haarukallisen jälkeen tuli täysi olo, ei pystynyt enempää syömään. Voi vittu, se on levinnyt maksaan!!! Tästä mun piti kirurgille puhua... Pelkäsin ja hermoilin, yöunet meinasi mennä totaalisesti. Sama ihana työterveyslääkäri, joka mut oli mammografiaan ja keskussairaalaan lähettänyt, tutki tarkkaan vatsaani ja sanoi, että maksa ei ole yhtään turvonnut, että oireeni on varmaan stressiperäistä. Sitä itsekin arvelin, mutta silti pelkäsin etäispesäkettä. Sain nukahtamislääkkeeksi mielialalääkettä minimaalisella annostuksella. Neljännesosatablettia ei riittänyt auttamaan nukahtamisessa, puolikas kyllä väsytti, mutta sain siitä niin kauheat levottomat jalat, että ne piti hereillä. Laihduin tuoksi lommoposkeksi, joka blogikuvassanikin on.
Viimein tuli leikkausaika, marraskuun 5. päivä pääsisin pahasta eroon. Kaksi kuukautta diagnoosin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti