maanantai 16. kesäkuuta 2014

Magneettikuvaus

Kädet vapisten revin auki keskussairaalan kirjeen. Rinnan magneettikuvausaika? Jaa, vai että tällainenkin tehdään. Ohjeet tutkimusta varten, lyhyt selostus tutkimuksen teosta. Mielenkiintoista! Joku esitietolomake täytettäväksi, kauheasti kirjoitettavaa ja ruksitettavaa. Testaa diabetesriskisi -lomake. Paksu vaaleanpunainen rintasyöpäpotilaan opas. Potilasohjeet e-reseptistä ja potilastietojen käytöstä. Potilasmaksut, montakohan päivää mä joudun olemaan osastolla leikkauksen jälkeen.

Magneettikuvaus olisi perjantaina 27.9.-13 aamulla. Mitä ihmettä näissä ohjeissa tarkoittaa tämä, että tutkimus tehdään 7-14 päivän kuluessa kuukautisten alkamisesta? Aivot pyöritteli asiaa moneen suuntaan, lopulta olin aivan sekaisin. Pakkohan se oli soittaa ja kysyä. No, juuri sitähän se tarkoittaa, mitä siinä lukee: rintojen magneettikuvaus tehdään 1-2 viikon kuluttua kuukautisten alkamisesta. Helvetin helvetin helvetti!!! Mullahan on menkat pahimmassa tapauksessa just tuolloin! Kuukautiseni olivat olleet jo parisen vuotta epäsäännölliset, olin gynekologillakin käynyt kysymässä epäsäännöllisistä ja runsastuneista kuukautisistani, epäilin myoomia. No, myoomia ei ollut, liittyivät vain keski-ikäistymiseeni. Epäsäännölliset kuukautiset kyllä aiheutti päänsärkyä, aina piti olla jonkinlaista kuukautissuojaa mukana.

Niinhän siinä sitten kävi, että kuukautiset alkoivat väärään aikaan magneettikuvaukseen nähden. Soittelin siirtääkseni aikaa. Helvetti, millaista palvelua sain! Nuori ääni kehtasi väittää, että mun pitäisi pystyä sanomaan tarkalleen, milloin menkat loppuu ja että voi voi, tää nyt saattaa tää tutkimus siirtyä monta viikkoa, kun ei tuo laite täällä ole joka päivä. En muista, mitä sanoin, mutta ääneni oli kyllä sen verran kireä ja kiukkuinen, että tytteli totesi viisaimmaksi kysellä asiaani muilta, lupasi soittaa vielä samana päivänä uudelleen asiasta. Hyvä, että en itkua vääntänyt, kun puhelu loppui. Enks mä pääse ikinä leikkaukseen!!!

Ei tainnut mennä tuntiakaan, kun toinen hoitaja soitteli ja varmisteli asiaani. Tottahan toki siellä näkyi, että kyseessä on syöpätutkimus, mutta nuori hoitaja(opiskelija?) ei ollut sitä ymmärtänyt. Sain uuden ajan tiistaille lokakuun ensimmäiselle päivälle ja käskyn soittaa heti maanantaiaamuna, jos kuukautiseni eivät alkaisi viikonlopun aikana. (Siis nämä puhelut käytiin suunnilleen syyskuun puolessa välissä, yritimme arvioida sopivaa tutkimusajankohtaa) Puhelusta jäi hyvä mieli, rauhoitun, asiat sujuivat taas.

Perjantaina töissä tuli vähän märkä olo, ajattelin, että voi ei, taas limavuotoa. Menin vessaan ja olisittepa kuulleet riemunkiljahdukseni, kun näin verta pikkareissa =) =) =) Yhtä huojentuneelle olonsa varmaan tuntee nainen, joka on käynyt vieraissa ja unohtanut ehkäisyn =) =) =) Jessss!!! Uusi magneettikuvausaika pitää kutinsa!

Mitäpä kertoisi magneettikuvauksesta? Yläosa paljaaksi, kaikki metallia sisältävä piti ottaa pois sormuksia ja korviksia myöten (no, mulla oli vain silmälaseissa metallia). Käteen laitettii kanyyli, jota pitkin varjoaine laskettaisiin elimistööni. Mahallaan maaten, radiopeltorit korvilla, kädet ojennettuna pää yli eteen. Tissit roikkuivat paperiin revityistä viilloista makuualustan rei'istä. Makuualustan ja käsivarsien väliin laitettiin pehmustetyynyt. Käteen sain hälytyskellopallon, siitä pitäisi painaa, jos paniikki meinaisi iskeä tai tulisi joku muu hätä. Hievahtamatta paikallaan koko tutkimuksen ajan. Maisemat oli tylsät, katselin aukosta ehkä kymmenen sentin päässä olevaa valkoista levyä, jossa oli pitkulainen rako. Pidin silmät kiinni suurimman osan tutkimusajasta. Radiosta kuului Yle Puhe, pyysin sitä, koska pelkäsin, että jos tulee hyvä kappale, alan huomaamattani heiluttamaan jalkaa tai kättä. Radiokanavaa lukuunottamatta ei kuulosta pahalle, vai mitä. Kyllähän tuollaisen 20-30 minuutin tutkimuksen leikiten kestää. Joopa joo... Meteli oli sen verran kova, että radiosta en kuullut mitään. Äänen taajuudet vaihtelivat, välillä oli vähän hiljaisempaa ja taas alkoi uusi rumputus eri taajuudella. Välillä hoitaja puhui, käski olla hiljaa paikallaan, kohta jatketaan taas. Ja taas kuului rumputusta. Käsiä alkoi pistellä, sormet oli jo ihan puutuneet. Hoitajan ääni, nyt ruiskutetaan varjoainetta, yhtään ei saa liikkua. Apua, multahan tulee pissa housuun! Ai niin, sehän on vaan se varjoaineen aiheuttama tuntemus. Itse asiassa varjoaineen ruiskutus tuntui sille, että ensin kilpirauhanen kuumeni, sitten lämpö virtasi rintoja pitkin vatsan sivuja pitkin virtsarakkoon ja sitten tulikin tuo lyhyt ohimenevä pissatuntemus. Voi tuska, milloin tää loppuu!!! Mun kädet on jo ihan puutuneet. Rumputusta parilla eri taajuudella ja juuri kun olin valmistautunut taas uuteen taajuuteen, tutkimustilan ovi aukesi ja hoitajat tulivat vapauttamaan mua. Käteni olivat niin puutuneet, että en meinannut päästä ylös tutkimuspediltä. Istuin pitkään pukutilassa käsiäni ravistellen ja sormiani sulkien ja availlen. Hiljalleen alkoi veri kiertää niin paljon, että pystyin pukemaan paidan ja takin päälleni ja sain käsilaukkuni lukollisesta kaapista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti